Koti-ikävä

Mul on kiva elämä ja koti-ikävä

Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän odotan paluumuuttoa. En mä tiedä kauanko me viihdytään Suomessa, mutta oon innoissani ajatuksesta joka tapauksessa. 

Ei oo väliä kuinka pilvetön taivas täällä on viime päivät ollut ja älyttömän kuuma niin silti ei vaan taida olla Suomen kesää voittanutta. Siinä on vaan jotakin. Jopa ne hyttyset. Ehkä ne on ne kaikki muistot mitä on. 

Päivä päivältä väsyn enemmän mun töihin niin fyysisesti kuin henkisesti ja nyt tosiaan perjantaina palasin saikulta ja ollut tosi raskasta. Katotaan, koska iskee seuraava saikku. 

Oon kuitenkin nyt tosi tyytyväinen, että tulevaisuus on niin auki. Suomessa voi taas alottaa ns. uuden elämän ja katsoa sitten myöhemmin, minne tie vie. 

-Alina

Saikulla

Saikulla. Eilen viimein kävin lääkärillä, kun syyskuusta asti on ollut flunssa päällä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Oon ajatellut, että se on vaan normaalia flunssaa ja johtuu erilaisesta säästä. Niin varmaan lääkärikin ajatteli, kun eipä se sen kummempaa sanonut tai tutkinut, kirjoitti antibiootit, särkylääkkeet ja viiden päivän vapaan töistä.

Tuntuu tyhmältä olla töistä pois ja sanoa, että on kipeänä, vaikka ei oo kuumetta, ei tarvitse pysyä sängyssä vaan pystyn helpostikin lähtemään ulkoilmaan. 

Mutta kun ei siellä töissäkään pysty mitään tekemään. Mun keho on ihan älyttömän väsynyt ja sen todellakin pystyy tuntemaan. Oon hidas, kädet puutuu ja on turvoksissa mikä aiheuttaa sen että kaikki tippuu käsistä ja en pysty nostelemaan peittoja tai mitään muutakaan.

Perjantaina aloitin työt klo 10 ja mut käskettiin kotiin 12.30, kun menin sanomaan, että olo ei oo parhain ja kahdessa tunnissa olin saanut neljä huonetta valmiiksi. Musta ei siis ollut mitään hyötyä siellä. 

Raha ei sais vaikuttaa liikaa, mutta tällä hetkellä sen käyttö ärsyttää, kun pitäisi säästää Suomea varten. Siitä, että lääkäri ei edes tutkinut vaan kysyi vain mikä vaivaa ja kirjoitti antibiootit, maksoin 60€ + lääkkeet päälle. Töistä en tuu saamaan minkäänlaista rahaa ekalta kolmelta saikkupäivältä ja loppu on ilmeisesti pomosta kiinni, joka meillä siis vaihtui jokunen viikko sitten ja oon melko varma, että en tuu saamaan juuri mitään. 

No, nyt vaan täytyy yrittää saada aika kulumaan. 

-Alina

Kiireitä ja sopeutumista

En normaalisti oo usein kipeenä, mutta ekan viikon Irlantiin saapuessa makasin sängyn pohjalla kuumeessa ja sen jälkeen oonkin ollut kutakuinkin kuukausittain kipeenä. Tää tietty kostea ilmasto ei taida sopia mulle. Yksi päivä voi olla polttavan kuuma auringossa ja seuraavana aamuna palelee vesisateessa. Tää flunssa ei oikein ole ystävä, eikä asiaa auta kun töistä ei voi olla pois. 

Huomasin, että en oo kuukauteen tänne kirjottanu. Voin rehellisesti sanoa, että oon koko ajan töissä ja silloin kun en oo niin oon Gregin kanssa ja luultavasti ollaan joko ulkona, nukun sen luona, tai opiskellaan yhdessä suomea ja itseasiassa just eilen alotettiin pänttää mun päähän iiriä, koska se on vaa reilua että molemmat opetellaa toistemme kielet. Mut siis pointtina, että mun elämä kulkee tällä hetkellä hotellin ja Gregin välillä ja energiaa ei oo mihinkään muuhun. 

Oon vielä mennyt lupautumaan kesän ajan tekemään niin paljon kuin mahdollista, koska tarvitaan nyt säästöön aika paljon.

Nyt muuten alkaa näin yhdeksän kuukauden jälkeen tottumaan täällä asumiseen. Oon alkanut jopa nauttimaan tästä pienestä kaupungista, jota osaa nyt jo kutsua kodiksikin. Kauan se kesti, mutta tähänkin pisteeseen päästiin. 

Asiaa on tietty auttanut, kun on saanut omia kavereita ja muutenkin tietää edes ulkonäöltä ison osan ihmisistä, joten ei oo täysin ulkopuolinen.

Ajatukset ja unet on englanniksi ja nyt voi jo miettimättä hoitaa apteekki-, verotoimisto-, posti- ja pankkiasiat ja vaikka Corkin aksentti on yks vahvimmista ja vaikemmista Irlannissa niin mulla harvemmin enää on ollut ongelmia ymmärtää sitä.
Alkuvaiheessa olin aina tosi pihalla, mutta jotenkin sitä vaan oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Kyllä sitä oppii tekemään kodin minne vaan. Se on aina siellä missä on ja minne on rakentanut sen oman pienen kuplan. Oon tästä ennenkin kirjoittanut, mutta ite en ainakaan osaa enää sanoa missä mun "oikea" koti nyt on. Ei oo väliä, missä milläkin hetkellä asun niin aina "meen kotiin nyt". 

Ei se elämä täällä oo yhtään sen kummempaa. Arki on arkea täälläkin. 

-Alina