Päivät 39-47: Viikonloppu Dublinissa

Hei!

Viime viikosta mulla ei ole oikein minkäänlaisia muistikuvia, jostain syystä kun on aivan nukahtamispisteessä ollut parin viikon ajan.

Alla kuitenkin maanantain ja keskiviikon lenkit. Tiistaista ei ole todistetta, kun laskuri stoppasi itsensä vähän väliä, mutta kun ekan kerran sen huomasin, käynnistin sitä aina uudestaan tietyn väliajoin, mutta koska se reitti on tuttu, tiedän, että lopputulos oli vähintään 6-7km, josta teillä on nyt vain mun sana todisteena ;)
Tuo keskiviikon lenkki taas jäi lyhyeksi, joskin vähän vauhdikkaammaksi, mutta yksinkertaisesti mun jalat lakkasi toimimasta ja en kyennyt raahautumaan pidemmälle. Torstaina taidettiin käydä kävelyllä Emman kanssa. Perjantain jälkeen en ole lenkillä käynyt.

Viikonloppuna toteutettiin Emman kanssa meidän Dublin -suunnitelmat. 

Lauantai aamu saapui ja oltiin kivasti ajoissa Blarneyn bussipysäkillä kello 9:00 menossa Corkiin, josta oli tarkoitus ottaa bussi Dubliniin kello 10:00. 

Me oltiin kuitenkin luotettu siihen, että lokakuussa ei ole paljoa ruuhkaa, eikä oltu varattu lippuja etukäteen. Bussiin tietenkin otettiin ensin netissä lippunsa ostaneet + paluulippumatkustajat. Näiden jälkeen meidän edestä mahtui muutama ihminen kyytin ja meille kuski totesi, että ottakaa seuraava. 

No, mentiin kahvilaan istumaan ja kuluttamaan aikaa, jonka jälkeen takaisin pysäkille klo 11:00 ja tällä kertaa päästiin bussiin. Aircoach taitaa olla halvin Cork - Dublin -linjan bussi, jolla pääsee myös lentokentälle/-ltä. 

Cork - Dublin (n. 260km, 3 tuntia) meno-paluulippu aikuiselta maksaa vain 24€ ja paluuosuus pitää käyttää puolen vuoden sisällä ostamisesta. Tällainen edullinen (pitkän matkan) julkisilla kulkeminen on kiva asia Irlannissa. 

Oltiin perillä Dublinissa n. kahden aikaan ja lähdettiin sitten haahuilemaan pitkin kaupunkia. Kaikki oli tosi sekavaa ja ihmisiä oli ärsyttävän paljon.

Ensimmäiseksi mentiin käymään Trinity Collegen (v. 1592) piha-alueella, joka on siis yksi Britannian ja Irlannin seitsemästä vanhimmasta yliopistosta yhdessä mm. Oxfordin (1096), Cambridgen (1209) ja Glasgown (1459) kanssa + Irlannin vanhin.

Trinityn jälkeen seikkailtiin lisää ja nähtiin Christ Church Cathedral (sisäänpääsy 6€) ja Saint Patrick's Cathedral (sisäänpääsy 6€). Me ei tosin tällä kertaa menty kumpaankaan sisälle, mutta ehkä ensi kerralla. 

St. Patrick's Cathedral

 

Trinity

Ylläolevassa kuvassa näkyvä teebussi oli sympaattinen. Yksi monista Dublinin kierroksista on nimenomaa tuo Vintage Tea Tour, jonka lisäksi kaupunkikierroksen voi suorittaa ainakin viikinkiä leikkien Viking Splash Tourilla. 

Christ Church Cathedral

Reput alkoi painamaan jossain vaiheessa, joten lähdettiin suunnistamaan kohti meidän majapaikkaa, joka oli 20min kävelyn päässä keskustasta, Guinnessin tislaamon lähettyvillä. Koska elämästä voi tehdä vähän jännittävämpää ja halvempaa, ei oltu edes mietitty hotellia, vaan lähdettiin reissuun "sohvasurffaajina", joten laitoin viestiä useammillekin ihmisille ja loppujen lopuksi saatiin yöpaikka ranskalaisen jätkän luota, joka on asunut Dublinissa nyt vuoden. Se ilmoitti meille meidän ollessa bussissa, että pari sen ennestään tuntemaa espanjalaistyttöä tarvitsee myös kiireesti yöpaikan, mutta hyvin mahduttiin!

Me käytiin Emman kanssa tosiaan vaan viemässä meidän reput kämpälle, ja tää jätkä kertoi meille paljon eri paikoista ja näytti kartalta mihin mennä. Saatiin oma avain ja lähdettiin takaisin kaupungille. 

Käveltiin taas ilman päämäärää ja kaupungin hämärtyessä aloin tykkäämään paikasta enemmän. Sehän onkin ihan nätti kaupunki.

Lopultakin tuli sopiva aika illalliselle ja mentiin Hard Rock Cafeen, missä syötiin liiankin täyttävä ja hyvä illallinen.

Ruuan jälkeen oli hyvä aika tarkistaa pääkaupungin lauantai-illan elämä ja olikin aika kiireistä. Dublinin 700:sta baarista ja pubista ei meinannut kuitenkaan löytyä yhtäkään mieleistä (ai miten niin vaativia :')), koska kaikki oli aivan liian täynnä, liian tyhjiä, liian vanhoille ihmisille, liian tylsiä tai kovaäänisiä. Loppujen lopuksi päädyttiin jonkin hotellin baarin puolelle, joka oli kallis, mutta ainakin siellä oli hyvä livebändi + perinteisiä irkkutanssiesityksiä.

Lauantai-ilta ja Hard Rock Cafe

Pubin jälkeen me käveltiin takaisin kämpälle ja vaikka itsekin aloin jo vähän hahmottamaan katuja, oli onni, että Emma oli matkassa enkä ollut omillani mun hyvän suuntavaistoni kanssa.
Aamupalalle lähdettiin keskustaan Brick Alley Cafeen, minkä siskoni kertoi olevan Dublinin paras kahvila. Mm. kaakaoita olisi ollut monia erilaisia, mm. valkosuklaa-pähkinä tai päärynä-viski-kaakao. Itse kuitenkin pysyin tylsällä linjalla valiten perus latten, joka tosin oli parhain, mitä Irlannissa olen juonut.

Kahvilan jälkeen tuntui, että on pakko tehdä jotain kulttuuriin liittyvää kun kerran reissussa oltiin, joten käytiin kansallisgalleriassa, minne on ilmainen sisäänpääsy.

Lauantaina Dublinissa ilma oli aurinkoinen ja melko lämmin, mutta sunnuntaina aurinkoa ei näkynyt ja tuuli yllätti kylmyydellään, joten meidän oli pakko käydä Penneysissä ostamassa kaulahuivit, jonka jälkeen oli lämmin. Me oltiin suunniteltu, että otetaan bussi takaisin Corkiin 15-17 välillä, mutta jo ennen 14 oltiin kyllästyneitä, eikä keksitty mitään tekemistä.
Niinpä googletettiin bussipysäkki ja löydettiin se pari minuuttia ennen lähtöä. Tälläkään kertaa kaikki ei päässyt sisälle, mutta meillä onneksi oli meidän paluuliput, joten päästiin jonon ohi. Tämä ihan vain vinkkiä muillekin, että varatkaa ne bussiliput netissä valmiiksi.

Loppupäätelmä Dublinista?
Vaikka aluksi se vaikuttikin kaoottiselta, aloin tykkäämään siitä. Keskusta-alue oli paljon pienempi, kuin oletin, mutta toisaalta kaikki on lähellä ja varmaan parhaiten pääseekin kulkemaan kävellen. Ilmeisesti polkupyörän saa vuokrattua kolmeksi päivää 5€:lla, mutta sitä liikennettä katsoessa en todellakaan lähtisi sen sekaan. Nätti kaupunki, jossa tuskin saa 1-2 päivää kauempaa kerralla kulumaan (varsinkaan, jos ei tiedä mitä haluaa), mutta varmasti mennään toisenkin kerran ja luotan siihen, että ensi kerralle jäi vielä tutkittavaa.

--

Maanantaina kävin siivoilemassa muutaman tunnin, jonka jälkeen kaveri kuskasi mut Midletoniin Malcolmin ja Minnan luokse pariksi päivää pakoon kiirettä ja meteliä.
Tällä viikolla oon töissä ainoastaan keskiviikkoillan + torstain ja perjantain, jonka jälkeen saakin miettiä, mitä tekisi viikonloppuna, kun kerrankin ollaan Halloweenina sen isäntämaassa.

Kirjoittaja työssään tänä aamuna

-Alina

Päivät 34-38

Moi!

Voin kertoa, että on ollut aika lailla mitäänsaamaton viikko, joka on ärsyttänyt itseänikin. Keskiviikkona olin vapaalla ja menin muutamaksi tunniksi siivoamaan ja tienaamaan extraa. Loppupäivä menikin aikalailla perheen ja lasten kanssa hengaillessa ja siivotessa, koska olin vain niin älyttömän tylsistynyt. 

Torstaina töiden jälkeen lähdin tutkimaan ihan uutta reittiä ja päädyin loppujen lopuksi Toweriin, joka on Blarneyta (5300as) pienempi kylä (3300as) kolmen kilometrin päässä

Torstai-illan olin myös töissä, joten en päässyt lähtemään minnekään. Perjantaina käytiin Muskerryssa Emman kanssa ja oltiin ihan "wohoo perjantai-ilta!" -asenteella ja tavattiin jopa 8 espanjalaista au pairia, joiden kanssa juteltiin hetki, mutta loppujen lopuksi me lähdettiin kotiin jo ennen kymmentä ja olin nukkumassa klo 22:30. Villiä. 

Lauantaina lähdettiin puoliltapäivin Corkiin Emman kanssa, shoppailtiin hieman ja mentiin sitten kahville Josephin kanssa Old Oakiin, jonka jälkeen lähdettiin takaisin kotiin. Mulla tarttui uusi kirja matkaan, joten lauantai-ilta meni sängyssä rentoutuen ilman ajatustakaan lähteä ulos.

Tänään mun oli pakko lähteä lenkille, kun eilen ei tullut mentyä. Suunta vei taas Toweriin ja luultavasti sen ohikin. 

Yritän tosissani taas aloittaa säännöllisen lenkkeilyn ja kuntokuurin tässä syksyn väsymyksen keskellä, joten päätin, että postaan kuvat mun lenkkisaldosta tänne, jotta en pääse luistamaan. 

Torstaina tuli 7,5km täysin kävellen, tänään 9km takaisin päin tullessa osittain hölkkäillen. Huomenna tai tiistaina tarkoitus tehdä 10km lenkki ja sen jälkeen min. 10km lenkki kolme kertaa viikossa + min. 5km lenkki kolme kertaa viikossa. Pakko kai tähän nyt on lähteä, kun tuli luvattua. 

Torstai ja sunnuntai

-Alina

Päivät 31,32 & 33: Cork

Viime päivityksen masistelujen jälkeen elämä on näyttänyt taas valoisammalta. No, lauantain ja sunnuntain vietin lähinnä sisätiloissa aamun juoksulenkkejä lukuunottamatta (kyllä, nyt alkoi taas aktiivinen harrastaminen!)

Sunnuntaina talossa oli myös kiireistä ja äänekästä, koska oli nuorimmaisen 2v synttäribileet ja irlantilaiset on tosi perhekeskeisiä, joten vieraita tuli jonkin verran.

Perhekeskeisyydestä tuli mieleen yleinen käsitys irlantilaisten avoimuudesta, kiltteydestä ja kohteliaisuudesta.
Toki, ensimmäinen käsitys mikä itselläkin tulee irlantilaisista on juurikin se lämminsydämisyys. Pubeissa he haluaa toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kaikki otetaan avosylin vastaan. 

Seuraava asia ei ole pelkästään mun itseni huomaama, vaan juttelin tästä muiden kanssa. Kun asuu irlantilaisten kanssa, he toivottavat kyllä tervetulleeksi ja pyytävät olemaan kuin kotonaan. Silti, se perhekeskeisyys. Perheet on isoja ja todella tärkeitä. Sä et tule ulkopuolisena kuulumaan siihen, vaikka sulle toivotaan kaikkea parasta, sun olemisesta tehdään niin hyvä kuin mahdollista. Ne sanoo, että ole kuin kotonasi, mutta aina on pieni tunne, että asia ei ole ihan 100% sillä tavalla. 

Mä joka tapauksessa tykkään todella paljon irlantilaisista. Kavereina, ystävinä ja tuttuina ne on uskomattoman upeita, rentoja ja kilttejä ihmisiä.

Kotipiha ja lenkkireittiä

Eilen sitten vapaapäivän viettoa ja otin päivällä bussin Corkin keskustaan ja viimein otin kameran mukaan, että saan näyttää teille vähän yleiskuvaa kaupungista. Itse tykkään kaikista vanhoista rakennuksista ja kirkoista.

Kiertelyn jälkeen kävin viimeinkin muutaman viikon jälkeen hakemassa irlantilaisen sim-kortin mun puhelimeen ja uusia treenivaatteita. Lopuksi mulla oli vielä aikaa suunnata The Oliver Plunkett -baarikahvilaan juomaan kaakaota ja soittamaan äidille.
Suosittelen muuten tuota baaria, se on aika perinteinen irlantilainen ja siellä on joka ilta livemusiikkia.

Olin sopinut tapaavani uuden espanjalaisen au pairin ja Anan kanssa sitten kierreltiin pitkin keskusta-aluetta ja eksyttiin pari kertaa. Onneksi ihmiset on avuliaita, kun vain kysyy. 

Ana lähti englannin tunneille ja itse kävelin takaisin ydinkeskustaan odottamaan toista kaveria, joka tuli mut hakemaan. Alkoi olemaan jo hämärää, mutta ajettiin Cobhiin, satamaan katselemaan kaupungin valoja ja otettiin sitten lautta toiselle puolelle. 

Päädyttiin ihastelemaan Cobhin katedraalia, St Colman's Cathedral, joka oli melkoisen hulppea pimeään aikaan kaikkine valoineen. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1867 ja oli lopulta valmis vuonna 1915. Siellä on 49 kelloa ja tornin korkeus 90m.

Kello oli jo niin paljon, että ovet oli kiinni eikä päästy sisälle, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen nähtävyys Cobhissa. 

Tänään mulla on suunnitelmissa tavata jälleen uusia ihmisiä ja myöhemmin Emman kanssa lenkille ja pubiin. Hyvä päivä siis!

Ps. Ilma alkaa jo kylmenemään täällä, ei kiva. 

-Alina

Päivä 30: Oman mielen tutkiskelua

Mä mietin todella pitkään, haluanko tätä tänne julkaista. Kun tää on enempi sellainen henkilökohtainen päivitys. Päädyin loppujen lopuksi siihen, että menköön.

Mulla on pää ollut aivan sekaisin viimeiset kolme viikkoa. Jatkuva väsymys painaa päälle nukkui sitten kuinka paljon tai vähän tahansa. Keho reagoi jonkinlaiseen stressiin.
Mä en edelleenkään oo oikein asettunut. Irlanti vaikuttaa ihanalta maalta ja mun isäntäperhe on tosi mukava. Ne todella haluaa mun sopeutuvan ja viihtyvän, kyselevät aina onko suunnitelmia vapaapäiville, että näkisin mahdollisimman paljon Irlantia. Tietenkin ne myös haluaa mut välillä pois ja itsekin haluan pois, joten onkin hyvä, kun välillä voi viettää viikonlopun ja enemmänkin Midletonissa.

Olisi hirveästi paikkoja, joissa käydä ja mitä haluaisi nähdä. Ja oonhan mä jo nähnytkin melko paljon lyhyessä ajassa. Ei vain pääse liikkeelle. Ei osaa lähteä yksin ja sitten ei osaa kuitenkaan suunnitella reissuja porukassakaan. Onhan mulla täällä muutama kaveri (Emma hei, kiitti kun oot täällä!)
Pitäisi, mutta ei osaa innostua ajatuksesta. Ja se on mulle ihan uutta. Oon aina osannut iloita pienistä asioista ja innostun tosi nopeasti ja haluan sitten myös ajatuksen toteuttaa. Mielessä pyörii koko ajan viikonloppusuunnitelmat Dublinissa ja Galwayssa, mutta saa nähdä, koska ne saa toteutettua.

Mä haluaisin syyttää syysmasennusta. Mutta eikö muuton toiseen maahan pitänyt olla ihana, hyvä uusi alku uudelle jaksolle elämässä ja laittaa elämäntavat kuntoon.
Ja enkä mä oikeasti voi syksyä syyttää. Sehän on uuden alku.
Puutkin pudottaa lehtensä.
Ehkä itsekin pitäisi heittää kaikki ylimääräinen huoli hartioilta romukoppaan.

Viime aikoina oon muistellut paljon mun Ranskan vuotta. Viimeisinä kuukausina tapahtui paljon ja taisin päästää itseni jopa ihastumaan. Ja rikkoutumaan.
Haluaisin unohtaa tuon kaiken. Tai en ehkä unohtaa, mutta päästä yli ja suunnata katseen tulevaisuuteen. Silti olo on haikea.

Eilen pubissa juttelin mun kaverin kanssa ja jouduin vastaamaan kysymykseen: "Kaipaatko Suomea?" Vastasin heti kielteisesti. Suomi on kaunis maa, mutta en osaa ikävöidä sitä. Aloin myös pohtimaan, että tavallaan en osaa myöskään ikävöidä ketään sieltä, koska yhteydenpito on niin helppoa whatsapin, facebookin ja skypen välityksellä. Pystyn näkemään ja kuulemaan tärkeimmät ihmiset, aina kun haluan.
Mun kaveri totesi sitten, että hänkään ei kaipaa esim. keskusteluja, mutta läsnäolon puute on se vaikein kohta. Siinähän se tuli. Läsnäolo. Vaikka tiedän, mitä mun läheisille kuuluu, kaipaan niiden läsnäoloa. Sitä, että ne olisi samassa huoneessa tai edes samassa maassa, jolloin olisin tärkeinä päivinä nopeasti paikalla.

Mutta niin kuin sanoin: Puutkin pudottaa lehtensä. Ja ne kasvattaa uudet tilalle. Ehkä olisi aika jättää kaikki ikävät asiat historiaan ja kasvaa taas henkisesti vähän vahvemmaksi.


-Alina

Päivät 27, 28 & 29: Arkikuulumisia

Keskiviikkona oli tän viikon eka työpäivä, joka oli kirjaimellisesti koko päivän 7:30-16:15 ja 19:00 eteen päin, koska vanhemmat lähti oopperaan Corkiin. Seuraavana päivänä kuulin, että oli ollut upea (kertoisin nimenkin, jos muistaisin)

Eilen töiden jälkeen piti päästä tuulettumaan, joten kävelylenkin jälkeen tavattiin Emman ja Rebecan kanssa Muskerryssa, minne sitten jäätiin Emman kanssa vielä Rebecan lähdettyä. 

Me ollaan aina tosi outoja ja saamattomia ja joka kerta mietitään, että tilataan jotain jännää. Silti me päädytään aina ottamaan sama vanha Orchard Thieves, mikä on toki todella hyvää siideriä, mutta ei olla koskaan tilattu irlantilaista kaljaa tai viskiä (toki oon niitä Midletonissa juonut, mutta en täällä Blarneyssa). 

Orchard Thievesin jälkeen meillä on aina sama keskustelu, jossa pohditaan, että tilataan jotain coctailia. Mutta mitä? Eikä varmana kysytä. Miksei kukaan tuu kysymään? Otetaan vaan kaakao tai baileyskahvi. 

Mutta hei, eilen oltiin hurjia ja mentiin sanomaan meidän lempparibaarimikko Garylle, että me haluttais jotain hyvää coctailia. Makeeta, kiitos. Ei tarvinnut muuta sanoa, kun se jo heti alkoi sekoittelemaan jotain ananas-persikka-coctailia, joka oli hyvää. Ja me saatiin nekin ilmaseksi. 

Tänään oli hyvä päivä. Lasten kanssa meni hyvin ja suhteellisen rauhallisesti. 

Kaikki kiljuminen, juokseminen ja riehuminen on alkanut vasta nyt illalla, kun mun ei onneksi tarvitse enää välittää ja tän kirjoittamisen jälkeen suuntaan pubiin tapaamaan Emmaa ja Josephia, joka on meidän englantilaiskaveri Corkin keskustasta. Normaalisti kaikki nuoriso suuntaa keskustaan iltaisin, mutta mä oon niin laiska kulkemaan sinne, että käskin Josephin tulla välillä tänne suuntaan, vaikka täällä ei mitään muuta olekaan kun Muskerry. 

Pubin jälkeen mun suunnitelmissa on vaan rentoutua, katsoa leffoja Netflixistä ja syödä purkillinen jäätelöä, jonka kävin itteäni huijaten ostamassa treenivaatteet päällä (mutta kyllähän mä sinne kauppaan kävelin).

Mulla tuli tänään kuukausi täyteen Irlannissa asumista. 

Yksi asia, mikä mua jaksaa aina ilahduttaa on kaikki kyltit ja tekstit tiehen maalattuna, mitä tuolla huomaa, kun ajelee. Esimerkiksi: "Risteys edessä" - "Valmistaudu hidastamaan" ja seuraavaksi "Hidasta nyt". Tai sitten varmistellaan, että osataan toimia liikennevaloissa: "Pysähdy punaisen valon palaessa" ja mitä näitä nyt on.

Oon myös oppinut lapsista taas vähän lisää ja että kaikesta voi itkeä. Esimerkiksi, kun leivän päällä on juustoa, koska siitä ei tykätä. Ja seuraavana päivänä itketään, kun juustoa ei olekaan. Siitä, kun haarukka on väärän värinen, solmu on solmittu väärin, hammastahna on väärää tai kun vanhemmat käskee sisaruksista yhden sanomaan mulle, että illallinen on valmista ja joku toinen olisikin halunnut tulla sen kertomaan. Siitä, kun halutaan voileipä ja olisikin itse haluttu laittaa leivät päällekkäin.

Mutta mä aloitan mun vapaapäivien vieton nyt ja hyvää viikonloppua kaikille! 

-Alina

Päivät 18-26: Kinsale, Jameson Viskitislaamo & Midleton

Moi!

Nyt onkin useammalta päivältä päivitystä, kun en ole väsymykseltä ja kiireeltä aiemmin ehtinyt. 

Blarneyn suklaatehdas

Tasan viikko sitten eli tiistaina menin käymään Kinsalessa, n. 5000 asukkaan pikkukaupungissa 40km päässä Blarneysta. 

Ajettiin Old Head of Kinsaleen katsomaan upeita jyrkänteitä, koska tuo kyseinen tiistai oli ensimmäinen päivä mun täällä olemisen aikana, kun vettä ei tullut tippaakaan ja koko päivän paistoi aurinko, joten oli pakko lähteä nauttimaan ilmasta. Auringonpaiste jatkuikin sitten viikon verran eikä pienet sadekuurot siinä ohella ole haitanneet. Eilen oli taas "normaali" päivä, kova tuuli ja pientä sadetta. Onneksi vielä ei ole kylmä kuitenkaan. 

Old Head of Kinsale

Old Head of Kinsale

Old Head of Kinsale

Kinsalen kaupunki

Perjantaina sitten lähdin suoraan töiden jälkeen taas Midletoniin muutamaksi päiväksi ja nyt tänään tiistai-illalla saavuin takaisin Blarneyhin hostperheen luokse, koska loppuviikon oon töissä.

Lauantaina lähdin Midletonissa kävelylle sään ollessa jälleen upea ja lämmin. Mä tykkään näistä Irlannin pienistä maalaiskaupungeista (mutta silti luojan kiitos Midletonissa on paljon enemmän elämää kuin Blarneyssa) ja kaikista elokuvistakin tutuista maanteistä ja poluista peltojen ja metsien keskellä.

Lauantai-iltana Malcolmin ja Minnan luo tuli myös yksi suomalainen lisää ja illallisen jälkeen otettiin taxi ja lähdettiin pubiin, missä tavattiin vielä yksi suomalainen irlantilaisen miehensä kanssa. Ilta oli mukava ja eteni nopeasti mukavan keskustelun ohessa. Taxilla kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntaina pienessä väsymyksessä lähdettiin Jamesonin tislaamolle kierrokselle. Opastettu kierros maksaa aikuiselta ~16€, alussa nähdään lyhyt elokuva John Jamesonista ja tislaamon historiasta Dublinissa. Tislaamon toiminta siirrettiin Midletoniin Co.Corkiin vuonna 1975.

Elokuvan jälkeen kierrettiin tislaamon alueella ja kuultiin faktatietoja ja meille kerrottiin Jamesonin valmistuksesta vaihe vaiheelta. Lopussa valittiin kahdeksan vapaaehtoista viskinmaistajiksi. He kaikki sai maistaa kolmea eri viskiä ja loput sai yhden maistiaisen. Tän jälkeen kaikki siirtyi baarin puolelle ja lipullaan saa sitten valita joko viskiä tai coctailin (viskiä, limeä & inkivääriä, suosittelen).

Jameson -visiitti on aika must do, mikäli Irlannin reissulla eksyy Midletoniin. Tai edes Corkiin, mistä uskoisin melko varmasti pääsevän turistibussilla suoraan ovelle. 

-------

Maanantain ja tiistain kuljin Malcolmin mukana ympäri Corkia tutustumassa sen työhön, koska mulla olisi mahdollisuus aloittaa työt sen firmassa. Mä vaan oon niin täydellisen pihalla kaikista internet -maailmaan liittyvästä, että en osaa sanoa vielä kyllä enkä ei. Kaikki aikanaan, katsotaan nyt ensin perjantaihin asti, jolloin saattaa tulla isoakin muutoksia mun Irlannissa työskentelyyn ja asumiseen enkä tiedä yhtään miten asiat tulee olemaan tai mistä itseni löydän.

-Alina