Työpäivän kommellukset

Aloitin tänään kello 10 ja 11 mennessä en voinut kuin naureskella itsekseni, että mitä komediaa tää tänään on.

Alle tunnissa siis tapahtui seuraavat asiat:

1)  Tietokone näytti, että huone 132 on tyhjä. Olin iloinen, että heti oli huone vapaana, kun yleensä sunnuntaisin ei niin aikaisin voi tehdä muita, kuin jatkavia huoneita. Kivasti lattiakerrokseen siis ja ovi auki - kylpyhuone on heti käytävässä ja sinnehän oli sitten rouva alusvaatteillaan juuri menossa suihkuun. Häkellyin, enkä ensin edes osannut sanoa mitään, sitten olin silleen "ANTEEKS", sit tää rouva oli silleen "ANTEEKS, ANTEEKS". Ovi kiinni ja siinä sitten yksikseni kiroten...

2) ... Nuori pukumies ilmestyi jostain ja kysyi, että milloinkahan baari aukeaa. Noloa myöntää, mutta mulla ei ollut mitään käsitystäkään. Sen hänelle myönsinkin, mutta meinasin vielä perään, että onhan kello jo 10, että kyllä sen pitäisi auki olla. Kiitteli kovin ja ketterästi sitten takaisin toiseen kerrokseen aloittamaan jatkavia huoneita, kävin varastosta hakemassa pyyhkeitä ja sinkosin ulos sieltä ja PAM kirjaimellisesti törmäsin tähän samaan pukumieheen, joka nappas musta kiinni etten kaadu. Totesi vielä, että "johan me törmäillään, seuraatko mua?"

3) Hetkeksi hämmennyin ja lähdin sitten tekemään jatkavia huoneita. Siinä ohessa mun valvoja kysyi multa, että onko mulla huone 201 ja totesin samantien, että ei oo, kun jatkavia mulla oli 202-205 + lähteviä vaan pohjakerroksessa. Mun valvoja sitten teki koko huoneen valmiiksi ja tarkisti tän jälkeen koneelta huoneet ja mun listan todeten, että olihan sulla tää. Oho ja kiitos ja anteeksi.

4) Siinä sitten taas kirmailin pitkin käytäviä ja joku mies tervehti ja hymyili, käveli rappuset mun kanssa samaan aikaan ja kysyi, että oonko kauankin ollut töissä täällä. Ihmettelin, että mitä se tuolle kuuluu, mutta vastasin kuitenkin, että reilu 2kk. Olin väsynyt ja kiireinen ja varmasti näytinkin siltä. Sitten hän kätteli mua ja totesi, että kiva tutustua, oon tän hotellin omistaja. Siinä vaiheessa olin vain silleen, että voi luoja miten kaikki meneekin niin hyvin nyt.

Onneksi ekan tunnin jälkeen loppupäivä kului normaalisti.

Hyvää vappua!

-Alina

Arkisia asioita

Samankaltaisia päivityksiä on pyörinyt ulkosuomalaisten blogeissa, joten päätin kantaa omankin korteni kekoon.

Eli turhia huomioita arkipäivän juttuja Irlannissa.

Palmut. En tiennyt, että täällä on palmuja.

 Maitopurkki näyttää tältä:

Vesihanat. Voiko turhautua mistään enempää, kun siitä, että kylmä ja kuuma vesi on erikseen.
Usein myös suihkut toimii niin, että ensin vedetään katosta roikkuvasta narusta virta päälle, sitten sellaisesta laatikosta painetaan start/stop.

Roskikset. Näitä on erilaisia. Yksi on sellainen mustakultainen.

Siinä muutamia. Laitan lisää, jos tulee jotain mieleen. 

Vapaapäivät on kuluneet ulkoillen, koska ilma on ollut mitä ihanin:

-Alina

Mitä tulevaisuudessa?

Mä oon asunut Irlannissa nyt kohta kahdeksan kuukautta ja aika on mennyt tosi nopeasti. Olin edelleen ihan huhtikuun korkeintaan tokalla viikolla, kun tänään katsoin kalenteria ja tajusin, että ensi viikolla ollaan toukokuun puolella. Mihin tää aika taas menee?

Mun ekat kuukaudet täällä ennen joulua tuntuu tosi kaukaisilta ja en jaksa edes miettiä sitä alkuaikaa. En viihtynyt ollenkaan. Maisemanvaihdos auttoi paljon ja työt pitää jotenkin järjissään, vaikka niitä voisi enemmänkin olla.

Tulevaisuus on taas kerran auki. Vuoden Ranskassa asumisen jälkeen kaipaan sinne tosi paljon takaisin. Nää kuukaudet Irlannissa on kasvattanut mua taas tosi paljon. Jokainen kokemus opettaa, oli se sitten missä tahansa.

Puolisen vuotta matkassa on pyörinyt nyt toinenkin osapuoli ja enää en voi ajatella vaan itseäni, vaan suunnitelmat on yhteisiä.
Liian pitkälle en halua suunnitella, tai paljastaa meidän tulevaisuudensuunnitelmia muutenkaan, koska kaikkeen on vielä aikaa ja asiat ehtii/voi muuttua monestakin syystä.

Tässä vaiheessa en kuitenkaan usko, että tää muuttuu ainakaan mun osalta, elikkä paluumuutto Suomeen odottaa elo-syyskuun aikana. Yksin tai kahdestaan, se lienee varmaa vasta Suomen maaperällä seistessä.
Yksin matkatessa mun oleskelu tuskin jatkuisi pitkään, vaan iso kaipaus ja polttava halu jonnekin maailmalle yllättäisi aika äkkiä. Mutta nyt mulla on joku, joka saa mut ajattelemaan omaa napaa kauemmas ja jolle haluan näyttää Suomen parhaat puolet. Suunnitelma on viettää siellä ainakin vuosi, nähdä jokainen vuodenaika.

Oon alkanut odottamaan Suomeen muuttoa ja katselemaan lentolippuja, miettimään, koska olisi hyvä aika lopettaa työt.
Lähes kahden vuoden aikana on alkanut arvostamaan ja kaipaamaan pieniä asioita. Haluan lukea veljenpojalle iltasatua, en vain kysellä skypen kautta kuulumisia voimatta halata. Olla paikalla, kun toinen kasvaa. Olla siellä, kun jollakin perheenjäsenellä on syntymäpäivät tai muut juhlat.
Sitä alkaa kaipaamaan kaikkia tosi outoja, arkisia asioita. Kuten sitä, että ajetaan äitin kanssa Keskiselle ostoksille. Tai jos ollaan iskän kanssa liikenteessä niin pysähdytään aina huoltsikalle kahville. Se, että välillä voi käydä siskon luona syömässä tai toisen kanssa pitää "ryyppäjäisiä". Tai kun ajellaan veljen kanssa ympäri kyliä tai mennään yksille. Tai kun lähtee koiran kanssa juoksemaan ja kunto loppuu.

Kyl mä uskon, että oon valmis asettumaan Suomeen taas hetkeksi. Tulevaisuus näyttää sitten taas, minne tie vie. Turhaan sitä liikaa suunnittelee.

Kuulumisia

Oon viime aikoina ollut tosi turhautunut, koska töitä ei ole. Tarpeeksi. Toissa viikolla mulla tuli 16 tuntia, viime viikolla 9 ja tällä viikolla olen toistaiseksi ollut 5 tuntia.
Ei kuulemma ole tarpeeksi kiireistä. Ja silti samaan aikaan mun kanssa palkattiin kaksi muuta. Ja viime viikolla taas yksi uusi, eli toisinsanoen töitä riittää toistaiseksi vielä vähemmän. Toivottavasti kesällä on kiireistä ja pitkiä päiviä.
Oon yrittänyt saada extratöitä, mutta ei oo vielä onnistanut.

Töissä aina välillä sattuu hassuja tilanteita tai lähinnä ihmisiä ja huoneita vastaan. Ajattelin alkaa kirjoittamaan kirjaa siitä.
Ainiin, viime päivityksessä kun mainitsin siitä löytyneestä vihkisormuksesta. Menin pari päivää myöhemmin töihin ja sormuksen omistaja oli käynyt jättämässä mulle rahaa siitä, oli kovin kiitollinen. Aina voi tapahtua jotain odottamatonta.

---

Oon yrittänyt pitää itteäni kiireisenä kirjoittamalla, suunnittelemalla syksyä (isoja muutoksia, mutta ei niistä sen enempää vielä) ja Gregin kanssa hengaamalla.

Tässä myös meneillään vissiin ainakin kolmas viikko kipeenä. Välissä ehdin jo flunssasta vähän parantumaan, mutta sitten lauantaina oli kuumeinen olo ja la-su yön olinkin ihan tulessa ja Gregg ei voinu oikein edes koskea muhun, mutta iiiisot pointsit hänelle kuitenkin, miten hoiti mua koko illan hieromalla, tekemällä sitruuna-hunajasekoituksia ja pitämällä lämpimänä. Varmasti muistan (olen muistutettu) sitten kun se on vuorostaan kipeänä.
Kuume meni ohi vuorokaudessa, mutta tukkoinen kurkku ja vuotava nenä jäi.

Ainiin, jos mun tuttavapiirissä kukaan tietäisi työpaikkaa Suomessa, jossa pärjäisi englanninkielellä, niin voi laittaa mulle viestiä puhelimeen tai facebookiin. Kiitos :)

-Alina