Päivät 73-79: Guinness, Dublin

Viime maanantaina 21.11. tehtiin päiväretki Dubliniin Minnan ja Malcolmin kanssa. Käytiin viemässä heidän vieras lentokentälle ja siitä sitten ajettiin auto parkkiin, hypättiin ratikkaan ja suunnattiin lähemmäs Dublinin keskustaa, Guinnessille. 

"Nainen tarvitsee miestä niinkuin kala polkupyörää"

Sisäänpääsylippu maksaa 20€ ja sillä saa myös lunastettua pintin Guinnessia rakennuksen ylimmän kerroksen baarista.

Guinnessin jälkeen oltaisiin haluttu vierailla Kilmainhamin vankilassa, mutta päästiin vain kiertämään museoon, koska olisi ollut hyvä olla liput varattuna etukäteen, mikä vähän yllätti, kun on marraskuu ja maanantaipäivä. 

No lähdettiin siitä sitten puiston läpi takaisin ratikalle.

Dublin

Dublin

Ja takaisin Midletoniin ajaessa päästiin ihailemaan taivaan väriloistoa.

 ----

Tulin taas eilen Midletoniin, tällä kertaa otin myös Emman mukaan. Meen takaisin Blarneyyn maanantaina ja sitten onkin edessä viimeiset kolme viikkoa lastenhoitohommaa. Suomessa tuun olemaan 20.12.-8.1. ja sitten katsotaan, mitä muutoksia elämään tulee seuraavaksi.

-Alina

Päivät 60-72: Kulttuurieroja

Lopetin mun baarityön lyhyeen. Toistaiseksi. Se ei tosin ollut täysin itsestä kiinni, mutta kun en neljän päivän jälkeen osannut löytää kaikkia juomia näytöltä heti tai muuten vain osannut kaikkia nimiä niin joulun ruuhka-ajan aikana se ei ollut hyvä juttu. 

Tykkäsin todella siitä hommasta ja asiakkaat tykkäsi musta. Gregg tuli hakemaan mua mun vikana päivänä ja odotteli ulkona. Kertoi, että kaksi miestä puhui musta: "Juttelin äsken ton suloisen tytön kanssa. Se on Suomesta!" ja asiakkailta sain muutenkin hyvää palautetta + he olivat mun kanssa tosi kärsivällisiä. 

Tästä ei kuitenkaan lannistuta vaan pyrin löytämään vastaavaa työtä ensi vuodelle. 

Vietin Blarneyssa kolmisen päivää ja tulin taas eilen illalla Midletoniin. Mun elämä on täällä nyt.

Mulla on ihana kaveriporukka, jonka kanssa voidaan istua useita tunteja pubissa puhumassa. Tai niinkuin eilen, ei puhuttu, mutta kuuntelin kun jätkät soitti kitaraa ja lauloi saaden koko pubin mukaansa. Ne on niitä hetkiä kun mielellään vain sulkee silmänsä ja nauttii elämästä. 

Mulla tuli taas muutamia pieniä eroja mieleen Suomen ja Irlannin välillä. 

Yhtenä esimerkkinä eilisilta, kun käveltiin pubiin niin kaksi nuorta jätkää huojui kadulla puolelta toiselle, toinen oli todella pahassa kunnossa ja olin jo menossa tarjoamaan apua, kun mulle kerrottiin, että ei onnistu, et todellakaan mene. Tuntui niin pahalta, mutta siinä missä Suomessa mentäisiin heti auttamaan niin ei se toimi täällä niin. 

Siinä missä mulle on normaalia ja automaattista ottaa kengät pois sisällä oltaessa, oli Greggille iso yllätys sen vierailessa ekaa kertaa täällä Minnan ja Malcolmin Suomi-talossa. Ja itse taas saa selitellä irlantilaisissa talouksissa, miksi en jätä kenkiä jalkaan. 

Isoin asia, mitä rakastan irlantilaisissa on niiden lämmin asenne toisia kohtaan. Tuntemattomiakin kutsutaan hellittelynimillä (sorry love/anteeksi rakas, what did you say sweetie/mitä sanoitkaan muru, thanks hon/kiitos kulta jne) 

Tuntemattomia tervehditään ja kysytään kuulumiset. 

Ihan sama minkä ruoka-annoksen tilaat niin siinä on aina ranskalaisia.

Niin ja liikennevalot. Suomalaisena haluaisin jalankulkijana aina tunnollisesti odottaa vihreän valon syttymistä, vaikka ketään ei missään näkyisikään ja tästäkin asiasta kävin eilen keskustelua. Haha. Ihanat pienet kulttuurierot <3 

-Alina

Päivät 48-59

Moikka,
Blogissa on jälleen ollut vähän hiljaiseloa.

Aika ei juurikaan kulu Blarneyssa, joten luonnollisestikaan sieltä ei riitä mitään mielenkiintoista kerrottavaa.
Halloween -viikonloppu oli tosin mukava, kun olin yksin talossa lauantaista tiistaihin ja Emma tuli mun luo viettämään tyttöjeniltaa ja seuravana päivänä toinen kaveri Gregg tuli pitämään seuraa.

Lapsilla oli viikon loma ja perjantai oli mullekin vapaa, joten tulin taas Midletoniin torstai-illalla.
Perjantaina oli mukava päivä. Aamupäivästä Malcolm kuskasi mut elämäni ensimmäiseen akupunktiohoitoon ja se oli tosi kivaa ja rentouttavaa. Väsymystä siitä tosin seurasi ja seuraavan yön nukuinkin paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Suoraan akupunktiosta ajettiin erääseen Midletoniin suosituimpaan pubiin, jonka omistajan kanssa Malcolm oli jutellut edellisenä päivänä ja hän halusi tavata mut.
Lyhyen keskustelun jälkeen sovittiin, että menen maanantaina ja tiistaina harjoittelemaan baarityötä - kaikki mahdollinen siivouksesta cocktailien tekemiseen, ilman minkäänlaista alan koulutusta tai työkokemusta. Saan täyden treenin kaikkeen ja oon todella innoissani ja kauhuissani samaan aikaan. Tiistain, ja mahdollisen lauantain työvuoron, jälkeen päätetään tehdäänkö työsopimus.

Perjantai-ilta meni mukavasti G:n kanssa ulkona ollessa ja tavatessa paljon uusia ihmisiä sen kautta.

Lauantaina oli Malcolmin synttärit, joita juhlistettiin pienellä porukalla illallisen muodossa ja siitä pubiin. Tänään sunnuntaina koko päivä ollut aika rento ja olo väsynyt, joten tässä onkin jo aika mennä nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen päivään toivottavasti uudessa työssä!

Pingviinit kylmille päiville

-Alina