Viimeiset kolme viikkoa

Viimeiset kolme viikkoa jäljellä - tarkemmin 18 päivää.

Tänään on vapaapäivä, joten aamusta otin junan Corkiin kun piti ostaa loput tuliaiset. Oon oikein ylpeä itestäni, kun olin jo matkalla takaisin kotiin kahden tunnin päästä - kerrankin tiesin, mitä olin ostamassa enkä jaksanut enempääkään kierrellä saatika kuluttaa rahaa.

Ollaan pian lähdössä Gregin kanssa ulos kävelylle, kun kumpikaan ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Itse varsinkin oon ollut todella levoton, enkä pysy paikoillani. Töissä, kun muut valittaa väsymystä, niin oon ollut ihan ylipirteänä siellä, että tänäänhän on ihana päivä! He mulle kertoikin, että musta oikein näkee kuinka oon säteilly viime aikoina. Oon vaan todella malttamaton, odotan hirveesti kotiin lähtöä ja lasken päiviä. Samaan aikaan olo on haikea, koska jälleen kerran kun kaikki sujuu mallikkaasti ja arki rullaa, on aika jatkaa matkaa.

En ikinä olisi uskonut, että tulisin ikävöimään mun työpaikkaa, mutta nyt kun oon miettinyt lähtöä niin tiedän, että tuun olemaan todella surullinen vikana päivänä. Oon oppinut todella hyväksi työssäni ja vaikka aluksi mulla oli monia mielipiteitä mun työkavereista ja pomoista, tiedän, että tuun ikävöimään joka ikistä ja kaikkia hauskoja hetkiä.

Tänään on myös pakattu kaikki, mitä ei varmuudella tulla enää tarvitsemaan ja loput pakataan sitten mun vikoina lomapäivinä. Tai luultavasti päivää ennen lähtöä, niinkuin mun pakkaamiset aina menee.

Pian ollaan tosiaan Suomessa ja olisi ihanaa nähdä sitten kaikkia teitä, jotka ootte jaksanut seurailla blogia ja tätä matkaa. Tosin mun lokakuu taitaa olla jo täynnä.

- Alina 

Arkisia asioita 2

Heippa!

Tuli mieleen muutamia lisäyksiä aiempaan arkisia asioita Irlannissa -postaukseen. Siitäkin on jo neljä kuukautta, herranjestas.

Suihku. Vedä tästä, paina tuosta. Kun ekan kerran näin tän kaltaiset viritelmät niin hetken mietin että mitäs hittoa. 

Sisällä kulkeminen. Kuten jo Liettuassa ja Ranskassa totuin, sisällä pidetään kengät jalassa. Itse tosin otan ne aina pois ja sitten tulee kommentteja "Minkä ihmeen takia otat kengät pois? Ei me olla mitään hienoa väkeä."  Johon saan sitten selitellä, että oman kulttuurin hyviin käytöstapoihin (ja mukavuuden takia) kuuluu ottaa kengät pois sisällä. 

Palkanmaksu. Se, mikä aluksi hämmensi, mutta jota todellakin tulen ikävöimään Suomessa on palkanmaksu viikottain. Täällähän esimerkiksi vuokraa yms maksetaan viikottain, josta syystä tällainen järjestely. 

Huomenna onkin jo syyskuu - kolme viikkoa vielä täällä, josta ajasta töissä vain 14 päivää.

Lomalla

Moikka,

Mä oon viimeinkin lomalla! Tai tää on nyt viidettä päivää ja perjantaina jo takaisin koko viikonlopuksi. Tehnyt kyllä hyvää silti, vaikka mitään suunnitelmia ei ookaan lomalle ollut ja ainoa paikka missä käytiin oli Cork City Gregin kanssa lauantaina. Tänään heti aamusta kun Gregg lähti päiväksi äänitysstudiolle niin menin yksikseni kaupunkiin ostoksille. Nyt onkin sitten toinen ruumalaukku hankittu, tuliaisia ja jopa suurin osa joululahjoista, joista ei tarvitse sitten enää Suomessa huolehtia. 

Tässä tunnelmia lauantain Cork -reissusta: 

Midleton eräänä aamuna klo 6.45 töihin kävellessä:

Tuossa eräänä vapaapäivänä viime viikolla mentiin viettämään aikaa suosikkikahvilan terassille. Aina välillä tuntuu, että tulee käytettyä ihan liikaa rahaa "kaikkeen turhaan", mutta toisaalta sitä kaikkea kahviin ja ulkonasyömiseen laitettua rahaa ei tule jälkeenpäin edes mietittyä, vaan ainoastaan sitä, kenen kanssa niitä hetkiä on viettänyt. 

Synttäreitä vietin viime sunnuntaina hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Aamu meni korjatessa ja vahtiessa vuotavaa patteria ja kun se saatiin tarpeeksi rauhoittumaan niin käytiin lounaalla. Loppupäivä menikin sitten sohvalla rentoutuessa, tv-sarjaa tuijottaessa ja viiniä juotaessa. 

Pakkaaminenkin ollaan hiljalleen aloitettu. Tuntuu uskomattomalta, että enää alle kaksi kuukautta siihen, että muutetaan Suomeen. Vaikka mä ite tuun tuttuun kotimaahan niin oon todella jännittynyt ja innoissani, koska Gregg on mukana ja siitä tulee meidän ensimmäinen yhteinen seikkailu enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään kaiken mahdollisen. 

-Alina

Fota 3.7.2017

Mä tuun aina vähän jäljessä näiden päivitysten kanssa, mutta tässäpä kuvat ihanasta Fota- päivästä, jota Gregg mulle järjesti koko illan ja yön, että päästään samalla kyydillä muutaman kaverin kanssa. No, aamulla enää asiat ei toiminutkaan suunnitellusti, joten otettiin juna Fotaan, mutta päästiin sentään kaverin kyydillä takaisin Midletoniin.

Fotan nettisivut tässä. Eläintarha, jossa todellakin suosittelen käymään mikäli on Corkissa.

Itse en ollut ikinä nähnyt kirahveja, sarvikuonoja, kenguruja tai pingviinejä, joten olin ihan myyty siellä.
Gregg ja mä satuttiiin jopa kävelemään ohi, kun huomattiin, että apina seuras isokokosta lintua, joten istuttiin alas ja multa löytyy videokin, kun se apina hiippaili pitkän aikaa hyvänmatkaa jäljessä, kunnes lopulta juoksi ja hyökkäs linnun kimppuun, mutta ei tappanut sitä. Pureskeli kyllä. Kutsu toisen apinan sinne ja ne yhdessä alko sitä repimään. Siinä vaiheessa mun täyty lähtee pois. Niin se luonto toimii.

-Alina

Koti-ikävä

Mul on kiva elämä ja koti-ikävä

Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän odotan paluumuuttoa. En mä tiedä kauanko me viihdytään Suomessa, mutta oon innoissani ajatuksesta joka tapauksessa. 

Ei oo väliä kuinka pilvetön taivas täällä on viime päivät ollut ja älyttömän kuuma niin silti ei vaan taida olla Suomen kesää voittanutta. Siinä on vaan jotakin. Jopa ne hyttyset. Ehkä ne on ne kaikki muistot mitä on. 

Päivä päivältä väsyn enemmän mun töihin niin fyysisesti kuin henkisesti ja nyt tosiaan perjantaina palasin saikulta ja ollut tosi raskasta. Katotaan, koska iskee seuraava saikku. 

Oon kuitenkin nyt tosi tyytyväinen, että tulevaisuus on niin auki. Suomessa voi taas alottaa ns. uuden elämän ja katsoa sitten myöhemmin, minne tie vie. 

-Alina

Saikulla

Saikulla. Eilen viimein kävin lääkärillä, kun syyskuusta asti on ollut flunssa päällä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Oon ajatellut, että se on vaan normaalia flunssaa ja johtuu erilaisesta säästä. Niin varmaan lääkärikin ajatteli, kun eipä se sen kummempaa sanonut tai tutkinut, kirjoitti antibiootit, särkylääkkeet ja viiden päivän vapaan töistä.

Tuntuu tyhmältä olla töistä pois ja sanoa, että on kipeänä, vaikka ei oo kuumetta, ei tarvitse pysyä sängyssä vaan pystyn helpostikin lähtemään ulkoilmaan. 

Mutta kun ei siellä töissäkään pysty mitään tekemään. Mun keho on ihan älyttömän väsynyt ja sen todellakin pystyy tuntemaan. Oon hidas, kädet puutuu ja on turvoksissa mikä aiheuttaa sen että kaikki tippuu käsistä ja en pysty nostelemaan peittoja tai mitään muutakaan.

Perjantaina aloitin työt klo 10 ja mut käskettiin kotiin 12.30, kun menin sanomaan, että olo ei oo parhain ja kahdessa tunnissa olin saanut neljä huonetta valmiiksi. Musta ei siis ollut mitään hyötyä siellä. 

Raha ei sais vaikuttaa liikaa, mutta tällä hetkellä sen käyttö ärsyttää, kun pitäisi säästää Suomea varten. Siitä, että lääkäri ei edes tutkinut vaan kysyi vain mikä vaivaa ja kirjoitti antibiootit, maksoin 60€ + lääkkeet päälle. Töistä en tuu saamaan minkäänlaista rahaa ekalta kolmelta saikkupäivältä ja loppu on ilmeisesti pomosta kiinni, joka meillä siis vaihtui jokunen viikko sitten ja oon melko varma, että en tuu saamaan juuri mitään. 

No, nyt vaan täytyy yrittää saada aika kulumaan. 

-Alina

Kiireitä ja sopeutumista

En normaalisti oo usein kipeenä, mutta ekan viikon Irlantiin saapuessa makasin sängyn pohjalla kuumeessa ja sen jälkeen oonkin ollut kutakuinkin kuukausittain kipeenä. Tää tietty kostea ilmasto ei taida sopia mulle. Yksi päivä voi olla polttavan kuuma auringossa ja seuraavana aamuna palelee vesisateessa. Tää flunssa ei oikein ole ystävä, eikä asiaa auta kun töistä ei voi olla pois. 

Huomasin, että en oo kuukauteen tänne kirjottanu. Voin rehellisesti sanoa, että oon koko ajan töissä ja silloin kun en oo niin oon Gregin kanssa ja luultavasti ollaan joko ulkona, nukun sen luona, tai opiskellaan yhdessä suomea ja itseasiassa just eilen alotettiin pänttää mun päähän iiriä, koska se on vaa reilua että molemmat opetellaa toistemme kielet. Mut siis pointtina, että mun elämä kulkee tällä hetkellä hotellin ja Gregin välillä ja energiaa ei oo mihinkään muuhun. 

Oon vielä mennyt lupautumaan kesän ajan tekemään niin paljon kuin mahdollista, koska tarvitaan nyt säästöön aika paljon.

Nyt muuten alkaa näin yhdeksän kuukauden jälkeen tottumaan täällä asumiseen. Oon alkanut jopa nauttimaan tästä pienestä kaupungista, jota osaa nyt jo kutsua kodiksikin. Kauan se kesti, mutta tähänkin pisteeseen päästiin. 

Asiaa on tietty auttanut, kun on saanut omia kavereita ja muutenkin tietää edes ulkonäöltä ison osan ihmisistä, joten ei oo täysin ulkopuolinen.

Ajatukset ja unet on englanniksi ja nyt voi jo miettimättä hoitaa apteekki-, verotoimisto-, posti- ja pankkiasiat ja vaikka Corkin aksentti on yks vahvimmista ja vaikemmista Irlannissa niin mulla harvemmin enää on ollut ongelmia ymmärtää sitä.
Alkuvaiheessa olin aina tosi pihalla, mutta jotenkin sitä vaan oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Kyllä sitä oppii tekemään kodin minne vaan. Se on aina siellä missä on ja minne on rakentanut sen oman pienen kuplan. Oon tästä ennenkin kirjoittanut, mutta ite en ainakaan osaa enää sanoa missä mun "oikea" koti nyt on. Ei oo väliä, missä milläkin hetkellä asun niin aina "meen kotiin nyt". 

Ei se elämä täällä oo yhtään sen kummempaa. Arki on arkea täälläkin. 

-Alina

Crosshaven 1.5.2017

Eilen oli tosi kiva päivä. Meillä oli aamulla pientä riitaa siitä, että mitä voidaan ja mitä ei voida tehdä ennen syksyä, koska matkarahat pitäisi saada kasaan.

Tuli kuitenkin yllättävä mahdollisuus lähteä Gregin veljen perheen, äidin ja serkkujen kanssa päiväretkelle Crosshaveniin. Kiva, yhdessä vietetty päivä ja ilma oli ihanan aurinkoinen, takkia ei juurikaan tarvinnut. Lisäksi en ollut ikinä käynyt Crosshavenissa ja vaikka itse paikassa ei ollutkaan juuri mitään, oli ihanaa päästä näkemään jotain uutta. Ranta oli kiva ja muiden ollessa lasten kanssa pienessä huvipuistossa, mä ja Gregg lähdettiin seikkailemaan ja koska halusin nähdä kirkon, löydettiin meidän tie sinne kierrellen kaikki pikkukadut ylämäkeen, joka toi mulle mieleen Kreikan, Italian ja Ranskan pienet kylät (omista kokemuksista ja leffoista nähtyinä).

Crosshavenista soitettiin ja tilattiin pizzat valmiiksi, ajettiin hakemaan ne Midletonista ja lähdettiin suoraan Gregin tädin luokse syömään ja jättämään serkut kotiinsa.
Tehtiin myös lähes koko porukan voimin kävelyretki läheiselle rannalle.

En oo ikinä nähnyt violetteja kiviä

Pieni rapukin löytyi

Oikein mukava päivä ja nyt taas jaksaa töitäkin. :)

-Alina