Viimeiset kolme viikkoa

Viimeiset kolme viikkoa jäljellä - tarkemmin 18 päivää.

Tänään on vapaapäivä, joten aamusta otin junan Corkiin kun piti ostaa loput tuliaiset. Oon oikein ylpeä itestäni, kun olin jo matkalla takaisin kotiin kahden tunnin päästä - kerrankin tiesin, mitä olin ostamassa enkä jaksanut enempääkään kierrellä saatika kuluttaa rahaa.

Ollaan pian lähdössä Gregin kanssa ulos kävelylle, kun kumpikaan ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Itse varsinkin oon ollut todella levoton, enkä pysy paikoillani. Töissä, kun muut valittaa väsymystä, niin oon ollut ihan ylipirteänä siellä, että tänäänhän on ihana päivä! He mulle kertoikin, että musta oikein näkee kuinka oon säteilly viime aikoina. Oon vaan todella malttamaton, odotan hirveesti kotiin lähtöä ja lasken päiviä. Samaan aikaan olo on haikea, koska jälleen kerran kun kaikki sujuu mallikkaasti ja arki rullaa, on aika jatkaa matkaa.

En ikinä olisi uskonut, että tulisin ikävöimään mun työpaikkaa, mutta nyt kun oon miettinyt lähtöä niin tiedän, että tuun olemaan todella surullinen vikana päivänä. Oon oppinut todella hyväksi työssäni ja vaikka aluksi mulla oli monia mielipiteitä mun työkavereista ja pomoista, tiedän, että tuun ikävöimään joka ikistä ja kaikkia hauskoja hetkiä.

Tänään on myös pakattu kaikki, mitä ei varmuudella tulla enää tarvitsemaan ja loput pakataan sitten mun vikoina lomapäivinä. Tai luultavasti päivää ennen lähtöä, niinkuin mun pakkaamiset aina menee.

Pian ollaan tosiaan Suomessa ja olisi ihanaa nähdä sitten kaikkia teitä, jotka ootte jaksanut seurailla blogia ja tätä matkaa. Tosin mun lokakuu taitaa olla jo täynnä.

- Alina