Viimeiset kolme viikkoa

Viimeiset kolme viikkoa jäljellä - tarkemmin 18 päivää.

Tänään on vapaapäivä, joten aamusta otin junan Corkiin kun piti ostaa loput tuliaiset. Oon oikein ylpeä itestäni, kun olin jo matkalla takaisin kotiin kahden tunnin päästä - kerrankin tiesin, mitä olin ostamassa enkä jaksanut enempääkään kierrellä saatika kuluttaa rahaa.

Ollaan pian lähdössä Gregin kanssa ulos kävelylle, kun kumpikaan ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Itse varsinkin oon ollut todella levoton, enkä pysy paikoillani. Töissä, kun muut valittaa väsymystä, niin oon ollut ihan ylipirteänä siellä, että tänäänhän on ihana päivä! He mulle kertoikin, että musta oikein näkee kuinka oon säteilly viime aikoina. Oon vaan todella malttamaton, odotan hirveesti kotiin lähtöä ja lasken päiviä. Samaan aikaan olo on haikea, koska jälleen kerran kun kaikki sujuu mallikkaasti ja arki rullaa, on aika jatkaa matkaa.

En ikinä olisi uskonut, että tulisin ikävöimään mun työpaikkaa, mutta nyt kun oon miettinyt lähtöä niin tiedän, että tuun olemaan todella surullinen vikana päivänä. Oon oppinut todella hyväksi työssäni ja vaikka aluksi mulla oli monia mielipiteitä mun työkavereista ja pomoista, tiedän, että tuun ikävöimään joka ikistä ja kaikkia hauskoja hetkiä.

Tänään on myös pakattu kaikki, mitä ei varmuudella tulla enää tarvitsemaan ja loput pakataan sitten mun vikoina lomapäivinä. Tai luultavasti päivää ennen lähtöä, niinkuin mun pakkaamiset aina menee.

Pian ollaan tosiaan Suomessa ja olisi ihanaa nähdä sitten kaikkia teitä, jotka ootte jaksanut seurailla blogia ja tätä matkaa. Tosin mun lokakuu taitaa olla jo täynnä.

- Alina 

Arkisia asioita 2

Heippa!

Tuli mieleen muutamia lisäyksiä aiempaan arkisia asioita Irlannissa -postaukseen. Siitäkin on jo neljä kuukautta, herranjestas.

Suihku. Vedä tästä, paina tuosta. Kun ekan kerran näin tän kaltaiset viritelmät niin hetken mietin että mitäs hittoa. 

Sisällä kulkeminen. Kuten jo Liettuassa ja Ranskassa totuin, sisällä pidetään kengät jalassa. Itse tosin otan ne aina pois ja sitten tulee kommentteja "Minkä ihmeen takia otat kengät pois? Ei me olla mitään hienoa väkeä."  Johon saan sitten selitellä, että oman kulttuurin hyviin käytöstapoihin (ja mukavuuden takia) kuuluu ottaa kengät pois sisällä. 

Palkanmaksu. Se, mikä aluksi hämmensi, mutta jota todellakin tulen ikävöimään Suomessa on palkanmaksu viikottain. Täällähän esimerkiksi vuokraa yms maksetaan viikottain, josta syystä tällainen järjestely. 

Huomenna onkin jo syyskuu - kolme viikkoa vielä täällä, josta ajasta töissä vain 14 päivää.

Lomalla

Moikka,

Mä oon viimeinkin lomalla! Tai tää on nyt viidettä päivää ja perjantaina jo takaisin koko viikonlopuksi. Tehnyt kyllä hyvää silti, vaikka mitään suunnitelmia ei ookaan lomalle ollut ja ainoa paikka missä käytiin oli Cork City Gregin kanssa lauantaina. Tänään heti aamusta kun Gregg lähti päiväksi äänitysstudiolle niin menin yksikseni kaupunkiin ostoksille. Nyt onkin sitten toinen ruumalaukku hankittu, tuliaisia ja jopa suurin osa joululahjoista, joista ei tarvitse sitten enää Suomessa huolehtia. 

Tässä tunnelmia lauantain Cork -reissusta: 

Midleton eräänä aamuna klo 6.45 töihin kävellessä:

Tuossa eräänä vapaapäivänä viime viikolla mentiin viettämään aikaa suosikkikahvilan terassille. Aina välillä tuntuu, että tulee käytettyä ihan liikaa rahaa "kaikkeen turhaan", mutta toisaalta sitä kaikkea kahviin ja ulkonasyömiseen laitettua rahaa ei tule jälkeenpäin edes mietittyä, vaan ainoastaan sitä, kenen kanssa niitä hetkiä on viettänyt. 

Synttäreitä vietin viime sunnuntaina hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Aamu meni korjatessa ja vahtiessa vuotavaa patteria ja kun se saatiin tarpeeksi rauhoittumaan niin käytiin lounaalla. Loppupäivä menikin sitten sohvalla rentoutuessa, tv-sarjaa tuijottaessa ja viiniä juotaessa. 

Pakkaaminenkin ollaan hiljalleen aloitettu. Tuntuu uskomattomalta, että enää alle kaksi kuukautta siihen, että muutetaan Suomeen. Vaikka mä ite tuun tuttuun kotimaahan niin oon todella jännittynyt ja innoissani, koska Gregg on mukana ja siitä tulee meidän ensimmäinen yhteinen seikkailu enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään kaiken mahdollisen. 

-Alina

Fota 3.7.2017

Mä tuun aina vähän jäljessä näiden päivitysten kanssa, mutta tässäpä kuvat ihanasta Fota- päivästä, jota Gregg mulle järjesti koko illan ja yön, että päästään samalla kyydillä muutaman kaverin kanssa. No, aamulla enää asiat ei toiminutkaan suunnitellusti, joten otettiin juna Fotaan, mutta päästiin sentään kaverin kyydillä takaisin Midletoniin.

Fotan nettisivut tässä. Eläintarha, jossa todellakin suosittelen käymään mikäli on Corkissa.

Itse en ollut ikinä nähnyt kirahveja, sarvikuonoja, kenguruja tai pingviinejä, joten olin ihan myyty siellä.
Gregg ja mä satuttiiin jopa kävelemään ohi, kun huomattiin, että apina seuras isokokosta lintua, joten istuttiin alas ja multa löytyy videokin, kun se apina hiippaili pitkän aikaa hyvänmatkaa jäljessä, kunnes lopulta juoksi ja hyökkäs linnun kimppuun, mutta ei tappanut sitä. Pureskeli kyllä. Kutsu toisen apinan sinne ja ne yhdessä alko sitä repimään. Siinä vaiheessa mun täyty lähtee pois. Niin se luonto toimii.

-Alina

Koti-ikävä

Mul on kiva elämä ja koti-ikävä

Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän odotan paluumuuttoa. En mä tiedä kauanko me viihdytään Suomessa, mutta oon innoissani ajatuksesta joka tapauksessa. 

Ei oo väliä kuinka pilvetön taivas täällä on viime päivät ollut ja älyttömän kuuma niin silti ei vaan taida olla Suomen kesää voittanutta. Siinä on vaan jotakin. Jopa ne hyttyset. Ehkä ne on ne kaikki muistot mitä on. 

Päivä päivältä väsyn enemmän mun töihin niin fyysisesti kuin henkisesti ja nyt tosiaan perjantaina palasin saikulta ja ollut tosi raskasta. Katotaan, koska iskee seuraava saikku. 

Oon kuitenkin nyt tosi tyytyväinen, että tulevaisuus on niin auki. Suomessa voi taas alottaa ns. uuden elämän ja katsoa sitten myöhemmin, minne tie vie. 

-Alina