Päivät 1 & 2

Moi!

Kotiuduin siis Ranskan Chamonix'sta (blogi täällä) kahdeksi viikkoa Suomeen, mutta kun ei siellä malta pysyä niin eilen sitten saavuin Irlantiin. 

Mua pyydettiin moneltakin taholta jatkamaan blogin kirjoittelua mun reissailusta, joten tässähän tämä. Ulkoasu on toistaiseksi tällainen yksinkertainen "valmismalli", mutta katsotaan, jos jossakin kohtaa jaksan keskittyä enemmän. Näillä mennään toistaiseksi. 

En osannut jännittää koko matkaa ollenkaan. Torstai-illalla äiti kyyti mut iskän luo Nokialle ja perjantai aamulla oli herätys kello 3:50 ja Tampere-Pirkkala -kenttää kohti kello 5:00. 

Mulla lento lähti 6:25 ja Tukholman vaihdon jälkeen saavuin Dublinin kentälle 9:45 paikallista aikaa (eli kaksi tuntia jäljessä Suomen ajasta, jo tässä vaiheessa väsytti!)

Ikinä ennen en ole Irlannissa ollut, vaikka useemman vuoden siitä oon haaveillut. Voitte kuvitella sen hymyn mikä naamalle levisi, kun viimein alkoi vihreä saari näkyä lentokoneen ikkunasta. 

Dublinin kentällä mun kaveri Malcolm oli vastassa ja koska melkein nukuin, juotiin lattet ja juteltiin jo kentällä ennen kun jatkettiin matkaa. Päästiin parkkikselle ja laukkujen roudauksen jälkeen Masa varmisti, että muistanhan, että ollaan Irlannissa.

"Joo, miten niin?" "Niin kun oot sen auton oikeella puolella". Ehti jo unohtumaan. Pelkääjän paikalla istuessa silmä tosin ehti hyvinkin tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Vielä kun jäis jonnekin syvälle pään sisällekin se ajatus. 

Niin ja en tiedä mistä mulla oli ajatus, että täällä käytetään maileja, mutta km/h ne täälläkin käyttää. 

Mun aikasemmasta pyynnöstä käytiin tsekkaamassa South Wall walk, mutta koska ilma oli niin sateinen, ei tehty sitä kokonaan.

South Wall Walk

Kävelyn jälkeen ajettiin auto parkkiin ja hypättiin metroon, joka suuntasi Dublinin ydinkeskustaan. Ilma oli vähän sateinen, mutta lämmin ja eihän pieni sade saa mitään haitata.

Dublinissa me käveltiin pääkatuja pitkin ja tehtiin visiitti Temple Bar Pubiin, mikä on kuulemma se pakko käydä -kohde. Tunnelma oli oikein irlantilainen, Guinnessia en alkanut siinä ennen kello kahta kiskomaan, mutta tuoppi jotain laimeempaa toki meni alas live-esiintyjää kuunnellessa ja ihmisten fiilistellessä musiikin mukana.

Lähdettiin sitten ajamaan kohti Co.Corkia, Blarneyhin, missä mun majapaikkani sijaitsee (20-30min Corkin keskustasta). Matka kestäisi motaria pitkin normaalisti vajaa kolme tuntia. Meillä meni melkein neljä, kun järkyttävän sateen, tietöiden ja ruuhkan takia vauhti oli melkeen tunnin verran 5-40km/h välillä. 

No, tervetuloa Irlantiin, olihan sateet odotettavissa. Mut niinkuin sanoin niin kylmähän täällä ei tosiaan ole. Tänään puin farkut ja hupparin, jotka oli aivan liikaa. Ilman hupparia taas olisi liian kylmä, joten sellainen sopivan typerä ilma, kun ei tiedä mitenkä pukeutua. 

Matkalla Dublinista Corkiin

No mutta perillä Blarneyssa olin siinä 19:00 aikoihin. Mä siis tulin (osittain) au pairiksi tänne, mutta perhe, jonka luona asun, tarvitsee mua 2-3 päivänä viikossa iltapäivään saakka, joten myös "oikean" työn etsinnässä täällä ollaan. Malcolm mulle jo tarjosi työpaikkaa, jonka saatan ottaa vastaan kun ensin asettuu ja sopeutuu muuten tähän uuteen ympäristöön ja elämään. 

Perhe oli jo syönyt illallisensa, mutta kutsuivat M:n syömään mun kanssa. Meillä oli mukava keskustelu ruokapöydässä ja kun M jatkoi matkaa kotiin, mä vielä juttelin vanhempien kanssa. 

Sain heti hyvän kuvan heistä ja tullaan oikein hyvin toimeen. Puhuttavaa riittää vaikka ja mistä ja he osaa innostua kaikesta, vähän niinkun minäkin.

Väsymys kuitenkin painoi oikein kunnolla päälle, joten kun kolme vanhinta lasta (nuorimmainen oli jo nukkumassa) laitettiin sänkyyn, mäkin siirryin omaan huoneeseen, purin laukun ja taisin nukahtaa heti kun pään sai tyynyyn.

------

Tänään aamulla oltiinkin sitten pirteänä valmiina tutustumaan perheeseen ja Blarneyhin lisää. Mä oon ihan täysin vapaalla, mutta totta kai oon mielelläni viettänyt melkein koko päivän perheen parissa seuraten ja kysellen. Aamulla otettiin kaksi nuorimmaista host äidin kanssa ja vietiin ne pelaamaan hurlingia, joka oli mulle ihan uusi asia. Se on irlantilainen ja (wikipediaa lainaten) muinaisten gaelialaisten(?) peli, josta en nyt muuta osaa sanoa kun että siinä on pallo ja maila. 

Kun me tuotiin lapset takaisin kotiin, mä lähdin kävellen kiertelemään ja vaikka tää paikka on ihan mini, eksyin ainakin 127 kertaa. No, löysin kuitenkin monien mutkien kautta tien takaisin kotiin.

Täällä ei taida muuta nähtävää oikein ollakaan, kuin Blarney Castle (jonka parkkipaikalla kävin) ja Woolen Mills, joka on jonkinlainen ostoskeskus-ravintola-baari. 

Suojatie toisessa kuvassa - ja mä kun etsin seepraraitoja tiestä!

Kiertelyn jälkeen lähdettiin host äidin kanssa autolla vähän sivummalle ja mä istuin sit ratin taakse heittämään pari rinkiä. Pysyin vasemmalla puolella, en ajanut liikenneympyröissä väärään suuntaan, omaa enkä muidenkaan autoja kolhinut, joten eiköhän tämä tästä. Huomenna host isä vie mut isompaan liikenteeseen ja keskustaan, hui. No, ei siinä, joudun kuitenkin ajamaan lapset kouluun ja hakemaan ne, joten hyvä harjoitella ensin. 

Yksi asia minkä jo huomasin niin en oo oikein saanut vielä minkäänlaista tunnetta täällä. Kun muutin Ranskaan Chamiin niin eka asia, joka mulla tuli mieleen oli: "oon kotona".

Asiat sujuu oikein mallikkaasti, perhe on hyvä, melko varmasti pian on toinen hyvä työ, facebook -ryhmien kautta mut lisättiin jo tänne muuttaneiden whatsapp -ryhmään ja pitkin viikkoa on sovittuja tapaamisia ihmisten kanssa. Ehkä tää vaan vaatii vielä vähän enemmän totuttelua ja uskoisin, että kun pääsee myöhemmin tällä viikolla tutustumaan Corkin keskustaan ja jatkossa kiertämään pitkin Irlantia, tuun olemaan rakastunut tähän maahan (ja irlantilaisten aksenttiin).

----

Täältä tosiaan löytää mun kuulumiset ja tietoa, mielipiteitä ja ennen kaikkea kuvia Irlannista, joten kiva jos seuraatte. :)

Palaillaan!

-Alina