Heippa!
Keskiviikko, torstai ja perjantai oli mun ensimmäiset päivät täysin omillani lasten arjen pyörittämisessä.
Päivät on kiireisiä ja kelloa saa olla koko ajan katsomassa, koska aamulla kaksoset lähtee äitinsä kanssa kouluun klo 8:15. Sitten mä pakkaan kaksi nuorimmaista autoon ja ajan toiseksi nuorimmaisen kouluun kello 9:00 ja vietän vajaa kolme tuntia nuorimmaisen kanssa, jolloin pakkaan sen taas autoon ja lähdetään hakemaan toiseksi nuorimmaista koulusta.
Ehditään olla tunti kotona ja pakkaan taas molemmat autoon ja lähdetään hakemaan kaksosia toisesta koulusta. Siinähän sitten yritän saada neljää alle 6 -vuotiasta istumaan paikoillaan, että saadaan vyöt kiinni.
Sitten kun päästään kotiin niin vasta saakin organisoida toimintaansa, koska kaksosten täytyy tyhjätä lounasboxinsa, vaihtaa vaatteet ja aloittaa kotiläksyt. Samaan aikaan kun vahdin, että ne tekee kaiken tarvittavan, mun täytyisi olla valmistamassa lounasta ja laittaa nuorimmaista päiväunille huoneessa, jonka pitäisi olla tyhjä, kun luetaan satua. Mutta kun toinen kaksosista vaihtaa vielä vaatteita tai onkin alkanut leikkimään samassa huoneessa.
Kun viimein tuntuu, että kaikki on rauhallista hetken aikaa ja oon saanut viimeisteltyä siivouksen, täytyy jo olla laittamassa välipalaa valmiiksi, herättää vauva, vahtia, että leikkihuone on kutakuinkin siisti, huolehtia pyykit ja tiskit jne.
Normaalia, kiireistä arkea siis. Kunnioitan kyllä kaikkia kotiäitejä.
Sateinen Irlanti ei oo vieläkään alkanut tuntumaan kodilta. Yritän sopeutua, mutta silti ei osaa asettua. Kuinka paljon aikaa se voi vaatia?
Tänään illalla onneksi on luvassa kunnon irtiotto arjesta, kun lähdetään Emman kanssa illalliselle ja sieltä viettämään pitkäksi venyvää pubi-iltaa. Me hengaillaan aina Blarneyssa Muskerry -nimisessä pubissa, josta jo saadaan alennuksia. Me yleensä ollaan sieltä arki-iltoina, joten nyt on kiva nähdä millainen se paikka on näin lauantaina, koska tähän mennessä ei olla ikinä törmätty kehenkään meidän ikäiseen. Siellä istuu aina ne samat vanhat miehet, jotka varmaan pitää koko paikkaa pystyssä.
Täällä tuntemattomat ihmiset onneksi aina tervehtii kaduilla, ihan kuin Ranskassakin. Ruokakaupoissa myydään särkylääkkeitä ja kun haluaa ylittää kadun, jalankulkijoille syttyy vihreä valo sillä sekunnilla, kun nappia painaa - tätä ei kuulemma tapahdu isoissa kaupungeissa, mutta täällä Blarneyssa kyllä.
Viini on aivan järkyttävän kallista ja itken, kun haluisin ostaa punkkua, mutta en halua maksaa siitä +10€/pullo. Olut sentään on halpaa. Ja kahvi, se maksaa 2€.
Ruoka on aikalailla samantyylistä kun Suomessa, joten mitään suuria wow- tai mitähelvettiätämäon -elämyksiä ei ole vielä ainakaan tullut.
Toivottavasti Suomessa paistaa aurinko, koska täällä ei!
(Kuulostaa tosi negatiiviselta päivitykseltä, mutta oikeesti mulla menee ihan hyvin täällä. Jos sää sallii niin huomenna olisi tarkoitus mennä Cobhiin (vanha Queenstown), missä oli Titanicin viimeinen lähtösatama)
-Alina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti