Eilen töiden jälkeen piti päästä tuulettumaan, joten kävelylenkin jälkeen tavattiin Emman ja Rebecan kanssa Muskerryssa, minne sitten jäätiin Emman kanssa vielä Rebecan lähdettyä.
Me ollaan aina tosi outoja ja saamattomia ja joka kerta mietitään, että tilataan jotain jännää. Silti me päädytään aina ottamaan sama vanha Orchard Thieves, mikä on toki todella hyvää siideriä, mutta ei olla koskaan tilattu irlantilaista kaljaa tai viskiä (toki oon niitä Midletonissa juonut, mutta en täällä Blarneyssa).
Orchard Thievesin jälkeen meillä on aina sama keskustelu, jossa pohditaan, että tilataan jotain coctailia. Mutta mitä? Eikä varmana kysytä. Miksei kukaan tuu kysymään? Otetaan vaan kaakao tai baileyskahvi.
Mutta hei, eilen oltiin hurjia ja mentiin sanomaan meidän lempparibaarimikko Garylle, että me haluttais jotain hyvää coctailia. Makeeta, kiitos. Ei tarvinnut muuta sanoa, kun se jo heti alkoi sekoittelemaan jotain ananas-persikka-coctailia, joka oli hyvää. Ja me saatiin nekin ilmaseksi.
Tänään oli hyvä päivä. Lasten kanssa meni hyvin ja suhteellisen rauhallisesti.
Kaikki kiljuminen, juokseminen ja riehuminen on alkanut vasta nyt illalla, kun mun ei onneksi tarvitse enää välittää ja tän kirjoittamisen jälkeen suuntaan pubiin tapaamaan Emmaa ja Josephia, joka on meidän englantilaiskaveri Corkin keskustasta. Normaalisti kaikki nuoriso suuntaa keskustaan iltaisin, mutta mä oon niin laiska kulkemaan sinne, että käskin Josephin tulla välillä tänne suuntaan, vaikka täällä ei mitään muuta olekaan kun Muskerry.
Pubin jälkeen mun suunnitelmissa on vaan rentoutua, katsoa leffoja Netflixistä ja syödä purkillinen jäätelöä, jonka kävin itteäni huijaten ostamassa treenivaatteet päällä (mutta kyllähän mä sinne kauppaan kävelin).
Mulla tuli tänään kuukausi täyteen Irlannissa asumista.
Yksi asia, mikä mua jaksaa aina ilahduttaa on kaikki kyltit ja tekstit tiehen maalattuna, mitä tuolla huomaa, kun ajelee. Esimerkiksi: "Risteys edessä" - "Valmistaudu hidastamaan" ja seuraavaksi "Hidasta nyt". Tai sitten varmistellaan, että osataan toimia liikennevaloissa: "Pysähdy punaisen valon palaessa" ja mitä näitä nyt on.
Oon myös oppinut lapsista taas vähän lisää ja että kaikesta voi itkeä. Esimerkiksi, kun leivän päällä on juustoa, koska siitä ei tykätä. Ja seuraavana päivänä itketään, kun juustoa ei olekaan. Siitä, kun haarukka on väärän värinen, solmu on solmittu väärin, hammastahna on väärää tai kun vanhemmat käskee sisaruksista yhden sanomaan mulle, että illallinen on valmista ja joku toinen olisikin halunnut tulla sen kertomaan. Siitä, kun halutaan voileipä ja olisikin itse haluttu laittaa leivät päällekkäin.
Mutta mä aloitan mun vapaapäivien vieton nyt ja hyvää viikonloppua kaikille!
-Alina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti