Päivät 31,32 & 33: Cork

Viime päivityksen masistelujen jälkeen elämä on näyttänyt taas valoisammalta. No, lauantain ja sunnuntain vietin lähinnä sisätiloissa aamun juoksulenkkejä lukuunottamatta (kyllä, nyt alkoi taas aktiivinen harrastaminen!)

Sunnuntaina talossa oli myös kiireistä ja äänekästä, koska oli nuorimmaisen 2v synttäribileet ja irlantilaiset on tosi perhekeskeisiä, joten vieraita tuli jonkin verran.

Perhekeskeisyydestä tuli mieleen yleinen käsitys irlantilaisten avoimuudesta, kiltteydestä ja kohteliaisuudesta.
Toki, ensimmäinen käsitys mikä itselläkin tulee irlantilaisista on juurikin se lämminsydämisyys. Pubeissa he haluaa toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kaikki otetaan avosylin vastaan. 

Seuraava asia ei ole pelkästään mun itseni huomaama, vaan juttelin tästä muiden kanssa. Kun asuu irlantilaisten kanssa, he toivottavat kyllä tervetulleeksi ja pyytävät olemaan kuin kotonaan. Silti, se perhekeskeisyys. Perheet on isoja ja todella tärkeitä. Sä et tule ulkopuolisena kuulumaan siihen, vaikka sulle toivotaan kaikkea parasta, sun olemisesta tehdään niin hyvä kuin mahdollista. Ne sanoo, että ole kuin kotonasi, mutta aina on pieni tunne, että asia ei ole ihan 100% sillä tavalla. 

Mä joka tapauksessa tykkään todella paljon irlantilaisista. Kavereina, ystävinä ja tuttuina ne on uskomattoman upeita, rentoja ja kilttejä ihmisiä.

Kotipiha ja lenkkireittiä

Eilen sitten vapaapäivän viettoa ja otin päivällä bussin Corkin keskustaan ja viimein otin kameran mukaan, että saan näyttää teille vähän yleiskuvaa kaupungista. Itse tykkään kaikista vanhoista rakennuksista ja kirkoista.

Kiertelyn jälkeen kävin viimeinkin muutaman viikon jälkeen hakemassa irlantilaisen sim-kortin mun puhelimeen ja uusia treenivaatteita. Lopuksi mulla oli vielä aikaa suunnata The Oliver Plunkett -baarikahvilaan juomaan kaakaota ja soittamaan äidille.
Suosittelen muuten tuota baaria, se on aika perinteinen irlantilainen ja siellä on joka ilta livemusiikkia.

Olin sopinut tapaavani uuden espanjalaisen au pairin ja Anan kanssa sitten kierreltiin pitkin keskusta-aluetta ja eksyttiin pari kertaa. Onneksi ihmiset on avuliaita, kun vain kysyy. 

Ana lähti englannin tunneille ja itse kävelin takaisin ydinkeskustaan odottamaan toista kaveria, joka tuli mut hakemaan. Alkoi olemaan jo hämärää, mutta ajettiin Cobhiin, satamaan katselemaan kaupungin valoja ja otettiin sitten lautta toiselle puolelle. 

Päädyttiin ihastelemaan Cobhin katedraalia, St Colman's Cathedral, joka oli melkoisen hulppea pimeään aikaan kaikkine valoineen. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1867 ja oli lopulta valmis vuonna 1915. Siellä on 49 kelloa ja tornin korkeus 90m.

Kello oli jo niin paljon, että ovet oli kiinni eikä päästy sisälle, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen nähtävyys Cobhissa. 

Tänään mulla on suunnitelmissa tavata jälleen uusia ihmisiä ja myöhemmin Emman kanssa lenkille ja pubiin. Hyvä päivä siis!

Ps. Ilma alkaa jo kylmenemään täällä, ei kiva. 

-Alina